-Tämä on nyt sitten niitä asioita, joista on parempi vaieta.
-Laittamattomasti sanottu. Jos tolla repliikillä alotat romaanin, se on finlandian paikka! Heti kiinnostaa tietää... kaikki NE ASIAT!
-Jos nyt oikein pyrin asioitani tiivistämään, se mahtuu kahteen sanaan. Sillä ei aloteta mitään, siihen kaikki loppuu. Päättyy, sanos.
-Ahaa... luvassa varaankin jokin aavistuksenomainen huokaiseva kuiskaus. Kuin sukunsa viimeisen leskiäidin ainoan lapsen kaatuminen kaukana vihollisen selustassa.
-Niihhä sitä luulis... jäljillä ollaan.
-Tässä jo kovin malttamattomina odotellaan.
-Nin mitä?
-Niitä sanoja... Musta aukko ainakin on kovin kovin lopullinen.
-Jätän sen pääteltäväksesi.
-Jaa, oliskohan se sama, minkä Tuntemattomassa Sotilaassa nuori vastahyökkäykseen intoileva vänrikkä päästää suustaan henkensä heittäessään.
-Ninpähän. Niillä paikkeilla, niillä kieppeillä, niillä hujakoilla... sanotaan että oikean seutukunnan vaiheilla ollaan...
-"Ei enää!"
Kommentit