-Tämä on nyt sitten niitä asioita, joista on parempi vaieta.

-Laittamattomasti sanottu. Jos tolla repliikillä alotat romaanin, se on finlandian paikka! Heti kiinnostaa tietää... kaikki NE ASIAT!

-Jos nyt oikein pyrin asioitani tiivistämään, se mahtuu kahteen sanaan. Sillä ei aloteta mitään, siihen kaikki loppuu. Päättyy, sanos.

-Ahaa... luvassa varaankin jokin aavistuksenomainen huokaiseva kuiskaus. Kuin sukunsa viimeisen leskiäidin ainoan lapsen kaatuminen kaukana vihollisen selustassa.

-Niihhä sitä luulis... jäljillä ollaan.

-Tässä jo kovin malttamattomina odotellaan.

-Nin mitä?

-Niitä sanoja... Musta aukko ainakin on kovin kovin lopullinen.

-Jätän sen pääteltäväksesi.

-Jaa, oliskohan se sama, minkä Tuntemattomassa Sotilaassa nuori vastahyökkäykseen intoileva vänrikkä päästää suustaan henkensä heittäessään.

-Ninpähän. Niillä paikkeilla, niillä kieppeillä, niillä hujakoilla... sanotaan että oikean seutukunnan vaiheilla ollaan...

-"Ei enää!"